"Mutta Holger, sinä et ole milloinkaan ennen puhunut tuolla tavalla."
"Etkä sinä ole ollut milloinkaan se, mikä tänään."
"Enkö ole?"
Barbro katsoi haaveillen Holgerin ohi.
"Babi hoi, tuolla toisella puolella katua kulkee tohtori Krabbe, sen ajan kummitus, jota sinä et enää ota lukuun. Hyvästi!"
"Hyvä Holger, älä jätä minua nyt", pyysi Barbro hädissään. "Voi, sinä et voi olla niin halpamainen."
"En olekaan, parasta lienee suojella sinua, mutta voinpa sanoa sinulle, että kalju paroonikin on tulossa. Olen nähnyt hänet."
"Täällä — Tukholmassa?"
"Niin, totta totisesti."
Barbro näytti olevan hetkisen aivan hämillään, mutta sitten hän heitti terhakasti päänsä kenoon ja sanoi melkein uhmaten: