"Se on samantekevää, sillä nyt tiedän, mitä tahdon."
X
"Tullos, veikkonen! Yhtyös liittohon!"
Huhtikuun puolivälissä Barbro huiskutti jäähyväiset Helene-tädille ja pikku Viktorille, jotka Holgerin kanssa matkustivat Skooneen. Hän itsekin oli toista kuukautta aikaisemmin käynyt Upsalassa viettämässä vappua Astrid Tollingin kanssa, jonka molemmat veljet olivat siellä. Märta ja Mary sekä Aksel Törner olivat liittyneet heihin, ja nämä seitsemän nuorta olentoa olivat olleet unohtumattoman nuoria seisoessaan aattona linnanvallilla ja katsellessaan roihuavien soihtujen ja valkolakkien yli kauas etäisyyden ääriin. Kevätlaulujen sävelet olivat kannustaneet heidän ikävöintiään ja uskoaan vahvoihin siipiin, ja sillä aikaa kun hämy hiljakseen puki iltavalaistuksessa hehkuvan Vaasanlinnan siniseen haaveviittaansa, tärisi avaruus sävelistä, jotka pyrkivät valloittamaan kokonaisen maailman.
Sitten tuli vappu konfetteineen ja kujeineen ilon läikkyessä ylimmillään aamuvarhaisesta iltamyöhään, ja Löwesköldin laitoksen neljä tyttöä kaiutti kiitollisesti ja suruttomasti helmeilevää nauruansa. Yksin Marykin oli riisunut juhlallisuutensa ja hyräili lakkaamatta: "Laula sä raittiilla mielellä vaan".
Myöhemmin hän oli kylläkin tiedustellut Astridilta, oliko hän käyttäytynyt "tahdittomasti", mutta saatuaan tyynnyttävän vastauksen hän oli myöntänyt, ettei hänellä ollut milloinkaan ollut niin hauskaa. Oli tuntunut aivan siltä, kuin hän olisi ollut "tupaten täynnä" säveliä, ja parempaa hän ei saattanut ajatellakaan.
Eva-täti muisteli varsin tyytyväisenä kulunutta talvea. Kesäksi ei hänelle jäisi ainoatakaan hoitolaista, mutta syksyksi hän odotti kolmen palaavan, ja kaikkia seitsemää odotti erittäin valoisa tulevaisuus.
Samoin kuin hän oli edellisenä syksynä tehnyt muistiinpanoja tulevista oppilaista, merkitsi hän nytkin lyhyesti muistiin heidän lähimpiä aikeitaan. Muhkean sirolla käsialallaan hän kirjoitti suureen sahviaanikantiseen kirjaansa:
Sonja Thomas. Menee syksyllä naimisiin luutnantti Uno Freiden kanssa. Olen nähnyt heidän kauniin asuntonsa, missä loisto ja maku ovat yhdessä luoneet ihastuttavan taiteellisen kokonaisuuden. He aikovat tehdä häämatkan Norjaan ja sitten avata Tukholman-kotinsa suurelle, mutta valikoidulle seurapiirille, johon minäkin mielelläni haluan lukeutua.
Maud Rydeman. Tämä nuori tyttö on minusta yhä edelleenkin arveluttava yltiö. Mutta minä luulen, että hänellä on hyvä sydän ja että hän siellä Skoonen maaseutuoloissa on oikeassa elementissään. Hän aikoo suorittaa täydellisen maanviljelyskurssin ja sitten yhdessä nuorimman veljensä kanssa ostaa maatilan, jota rupeavat itse hoitamaan.