Mary Ehrestiernan saan pitää ensi vuonnakin. Hän on päässyt musiikkikonservatorioon ja aikoo ottaa myös laulutunteja.
Astrid Tollingin kadotan mielipahakseni. Hän aikoo opiskella kuvanveistotaidetta Köpenhaminassa, ja hänen opettajattarensa sanoo, että hänellä on mitä parhaimmat toiveet herättää pian huomiota. Ei ainoakaan näistä seitsemästä ole ollut luotettavampi eikä miellyttävämpi koti-ihminen kuin hän, ja minä olen varma siitä, että hän menestyy kaikessa.
Barbro Berting on pyytänyt saada olla täällä ensi vuonnakin. Nyt hän on päättänyt harjoittaa sairaanhoitoa. Sillä tytöllä sitä on levottomat aivot ja vielä levottomampi sydän. Luulen kuitenkin, että aloittipa hän mitä tahansa, hänestä lopultakin tulee kirjailijatar. Hän saattaa olla suloinen ja hauska, mutta ei ole luja luonne. Ehkä hän vakaantuu kokeiltuaan tarpeekseen eri aloilla.
Märta Agnell matkustaa omaistensa luo. Hän on oivallinen, kotikesy tyttönen. Iloitsen hänen puolestaan, kun hän uudestaan saa haltuunsa rakkaan huoneensa "Heimatsliebessä".
Minka Rozinsky on ollut kokeena. Ja se on, Jumalan kiitos, onnistunut. Avosylin minä toivotan tervetulleeksi ensi syksynä tuon pikku hutiluksen, josta kuitenkin näkyy monessa suhteessa kehittyvän hieno ja miellyttävä Sonja n:o kaksi. Heistä taitaa aikaa myöten tulla kälykset. Enkä epäile, että Minkasta tulee sellainen ihastuttava rouva, jolla on rikkaaseen ja uudenaikaiseen kotiin soveltuvat ominaisuudet. Urban Freidestä tulee varmasti yhtä onnellinen aviomies kuin veli Unosta, vaikka hänen täytyy odottaa pari vuotta, sillä Minkahan on vielä melkein lapsi ja tarvitsee kypsymistä.
Vapaaherratar pani kynän pois ja silmäili ulos avonaisesta ikkunasta. Kukkivasta syreenipensaasta lemusi hapahkon raikas tuoksu häneen saakka, ja hän nyökkäsi ajatuksissaan keinuville kukkatöyhdöille aivan kuin ne olisivat olleet kesän eläviä olentoja, jotka kertoivat satua kesäkuun lyhyestä uhkeasta kauneudesta.
Etempänä puutarhassa ilakoivat nuoret. He laittoivat kukkavihkoja ja koristivat kukkakoreja, jotka aiottiin lahjoittaa kukkakojuun Skansenin juhlaan. Kaikkien tyttöjen oli määrä avustaa siellä eri paikoissa, ja kesäkuun kuudentena, Ruotsin lipun päivänä, alkoi juhla.
"Ei ole enää kuin yksi yö nukuttava", ajattelivat Barbro ja Minka. Toiset olivat maltillisempia, mutta eipä edes Maryynkaan voinut olla tarttumatta tuleva ilo, vaikka hän oli ollut mukana monenlaisissa myyjäisissä.
Nyt oli kysymyksessä jotakin aivan erikoista, ja mielialaa kohotti se seikka, että oli tulossa viimeinen juhla, jonka nämä seitsemän toverusta saivat viettää yhdessä ennen eroa. Jotkut heistä eivät ehkä milloinkaan enää kohtaisi toisiaan, mutta he tekivät sellaisen sopimuksen, että Sonjan kodista tulisi keskuspaikka, he lähettäisivät tietoja itsestään.
"Tiedättekö mitä", sanoi Maud, "minä ehdotan, että pidämme kokouksen joka viides vuosi Lucianpäivänä. Ja tänä vuonna saat sinä, Sonja, ottaa meidät vastaan."