"Ei, minä tartuin juuri karille. Oli hyvä, että tulit häiritsemään minua, jälkeenpäin sujuu se kyllä paremmin. Istu keinutuoliin, sinähän viihdyt siinä. Mitä sinä teet tänään Tukholmassa?"
"Minulla on täällä asioita. Ostan talon ja sijoitan siihen osan pääomistani", vastasi Svennius ja istuutui keinutuoliin.
"Onnellinen sinä, jolla on pääomia! Jospa minullekin ilmestyisi joku mr. Smith! Hän ei voisi tulla sopivampaan aikaan, kuin juuri nyt."
"Voithan käyttää niitä varoja, jotka ovat 'ilmestyneet' minulle", sanoi
Svennius hienosti hymyillen.
"Varo itseäsi, etten pidä sanoistasi kiinni."
"Se on tarkoituksenikin. Minä lainaan sinulle mielelläni, milloin vaan tarvitset, enkä minä ole ankara vaatimaan saataviani takaisin."
"Sinä näytät puhuvan täyttä totta! Mutta se on liikaa, Henning.
Ajatteleppas, jos minä käyttäisin väärin hyvyyttäsi."
"Sitä minä en pelkää. Saanhan toki tehdä jotakin läheisimmän ystäväni hyväksi."
"Sinä olet aina kaltaisesi", sanoi Kurt liikutettuna, "aina ja kaikilla tavoin olet sinä osoittanut olevasi todellinen ystäväni. Jospa tietäisit, kuinka suurta kiitollisuutta olen tuntenut sinua kohtaan viime aikoina suuren palveluksesi tähden, jonka teit minulle kerran."
"En minä muista tehneeni sinulle mitään palvelusta", sanoi Henning hämmästyen.