Kurt viivytteli vastaustaan. Hänen oli vaikea lausuu ilmi sitä, jonka hän tiesi olevan vastenmielistä isälle, joka näytti olevan niin varma asiastaan.
"Ei, minä en tahdo tulla papiksi."
Kirkkoherran kasvojen ilme muuttui äkkiä.
"Minkätähden et? Viimeksi kun puhuimme siitä, et sinä tehnyt mitään vastaväitteitä!"
"Minä olin silloin lapsi", lausui Kurt jo paljon vakavammalla äänellä, nyt kun jää jo oli murtunut.
"Ja mikä on tehnyt sinusta miehen vajaassa vuodessa?"
"Useat seikat", vastasi Kurt lyhyesti ja kesti niin hyvin kuin voi isänsä läpitunkevan katseen.
"Minkätähden et tahdo ruveta papiksi?"
"Minulla ei ole sitä mieltä, mikä vaaditaan, enkä minä ole teeskentelijä", vastasi Kurt ylpeästi. "Isällä pitäisi olla sen verran ymmärrystä, ettei pakoittaisi minua sellaiselle uralle vasten tahtoani."
Hehkuva puna kirkkoherran poskilla osoitti, että pojan sanat olivat loukanneet häntä, mutta hän hillitsi itsensä.