Anna kääntyi ja tarttui sanaakaan sanomatta hänen käteensä, ja Kurt veti hiljaa hänet huoneesta.
"Erik kuoli niin äkkiä ja odottamatta yöllä, ettei meille ehditty antaa tietoa", sanoi hän, "minut herätettiin heti sen jälkeen, mutta meidän kaikkien mielestä oli parasta antaa sinun ja Evan maata. Kuinka kalpea sinä olet! Kuinka kauan olet sinä ollut siellä sisällä?"
"En minä tiedä", kuiskasi hän hiljaa.
"Mitä sinä siellä teit?"
"Minä ajattelin."
"Mitä?"
"Kuolema on niin ihmeellinen."
Kurt katseli häntä tarkasti. Hänen silmänsä olivat aivan kuivat.
"Kuinka voit sinä seisoa veljesi kuolinvuoteen vieressä ja miettiä kuolemaa ilman ainoatakaan kaipauksen kyyneltä silmissäsi? Se on luonnotonta. Etkö sinä sure häntä?"
Anna katsoi hämmästyneenä ylös, ikäänkuin olisi hänet herätetty unesta.