"Metsän jumalalle."
"Onko semmoinen olemassa?"
"Ei, ei todellisuudessa. Mutta me leikimme, että semmoinen on, ymmärrätkö?"
"Mutta kuinka voimme me uhrata hänelle, kun häntä ei ole?"
"Oh, sinä olet niin nenäkäs. Keksi sen sijaan jotakin sopivaa uhrattavaa!"
"Soutaisimmeko palaneelle niemelle ja poimisimme puolukoita metsän jumalalle", ehdotti Anna.
Sanottu ja tehty. He soutivat sinne ja poimivat puolukoita Annan esiliinaan.
"Mutta eikö ole väärin uhrata metsän jumalalle? Eikö se ole epäjumala? Miksi emme yhtä hyvin voi uhrata omalle Jumalallemme?" kysyi Anna, kun he olivat saaneet tarpeeksi marjoja ja soutivat takaisin niitylle.
"Ei", vastasi Erik. "Hän ei pidä siitä, että Hänen kanssaan leikitään."
He astuivat maihin.