Aina oli Irene helposti voitettu, niinpä nytkin. Hän kiersi käsivartensa sisaren kaulaan.
Äänetön syleily sovitti taas kaikki. Molemmat olivat tyytyväisiä. He tunsivat, että kaikki vieroittavat esteet heidän väliltään olivat kadonneet.
Irene alkoi taas ääneti ommella. Pian tointui hän mielenliikutuksestaan ja virkkoi puheenaihetta muuttaen:
"Oletko kuullut, että tohtori Hessel aikoo hakea piirilääkärin virkaa vanhan Borgsten'in jälkeen?"
"En, sitä en ole kuullut."
"Hän aikoo pian lähettää hakemuksensa, ehkä on ne jo lähettänytkin.
Silloinhan tullaan naapureiksi."
"Tapasitko häntä Tukholmassa?"
"Tapasin kerran. Hän kyseli paljon sinusta. Hän oli niin kaunis, näytti paljon reippaammalta ja miehekkäämmältä kuin täällä ollessaan. Kustaa Aadolf pitää paljon hänestä, samoin Helmer."
Hetken perästä Irene kokoili työnsä ja nousi ylös penkiltä.
"Joko tulet sisään, Elisa?"