"Mikset häntä tänne kutsunut?" kysyi Elisa.
"Se ei juolahtanut mieleenikään. Sinä et sovellu hänen seuraansa, jos hän, näet, on se, mikä ennen oli."
Elisa nosti pojan polvelleen seisomaan. Lapsi jokelsi ja hypähteli ihastuksesta. Se koetti naureskellen tavoitella kelloa, jota isä kädessään heilutti sinne tänne lapsen mieliksi.
"Oi, Alfred, kunpa et sentään lähtisi!" rukoili Elisa.
"Miksen lähtisi?"
"Ei sinun pitäisi etsiä ystäviä, jotka vaikuttavat sinuun huonosti."
"Puhut kuin kokemattomalle pojalle, ja mistä niin varmaan päätät, että tuo kapteeni tulee minuun huonosti vaikuttamaan?"
"Sinähän et halunnut häntä kotiisi kutsua."
"En halunnutkaan, sillä te molemmat ette sovi yhteen. Mutta onko silti sanottu, että hän on heittiö?"
Alfredin ääni kuului kärsimättömältä. Elisa oli ärsyttänyt hänet uhkaan. Mutta Elisan mielen kylmyys lauhtui ja tuska nousi ylivaltaan. Hän koetti vielä kerran saada Alfredin taipumaan.