"No, eikö väki silti tehnyt työtä?"
"Teki kyllä."
"No, mitäs siitä sitten? Etkö soisi ukolle pientä unenhiukkaa aamusella?"
"Mutta työ ei suju täyttä vauhtia silloin, kun päällysmies on poissa."
"Joutavia; vauhti on hyvä kyllä. Puhukaamme jostain muusta."
"Neiti oli varhain ulkona tänään", sanoi maisteri Elisalle.
"Niin olin, ihan aamunkoitteessa."
"Hui, miten saatoitkaan nousta keskellä yötä?" kuului ääni Elisan takaa. Puhuja oli Kristian-veli, joka nyt vihdoin viimeinkin ilmaantui joukkoon. Hän oli luutnanttina maaseudulle sijoitetussa rykmentissä ja siksi hänellä oli niin hyvää aikaa ajelehtia laiskana Hirvenhovissa. Elisa puolestaan iloitsi siitä, että hän suvaitsi viettää joutenolonsa siellä eikä muualla.
"Kävin katsomassa Inga-muoria Hanninkylän metsämökissä. Hän makaa sairaana."
"Voit viedä hänelle pullon portviiniä", sanoi majuri hyväntahtoisesti.