"Anna sen vaivaisen toki pitää karjansa luonaan, kunnes kuolee. Älä rupea sinä kuoleman ammatissa hutiloimaan", sanoi majuri ja heitteli muutamia makupaloja lempikissoilleen, jotka istuivat kärkkymässä kummallakin puolella pöytää.
"Toivon voivani pelastaa mummon hengen sillä, että hänen tupansa puhdistan", vastasi Elisa. "Sellaisessa siivossa on hänen mahdoton elää."
"Pikemmin hän kuolee, jos riistät rakkaaksi käyneen likaisuuden häneltä", arveli majuri. "Anna sinä hänen pitää siivonsa."
"Rakastaa likaisuutta! Onhan se vallan hirvittävää. Kasvatusta tarvitsee kansa. Täällä pitäisi jonkun luennoida terveydenhoidosta", lausui Kristian, jonka tarmo yht'äkkiä heräsi.
Hän saattoi toisinaan olla hyvin suuripuheinen, varsinkin milloin asia koski sellaista, jossa hänen itsensä ei tarvinnut toimia.
"Ala sinä, Riise, miettimään sellaista luentoa", lisäsi hän.
"Elisa-neiti, luullakseni, onnistuisi siinä paremmin."
"Elisa? Ei, kiitoksia! Minun sisareni ei saa puheita pitää. Siinä kohdin olen raamatun kannalla, että: nainen vaietkoon!"
"Luullakseni eivät mitkään maailman terveysluennot riitä puhdistamaan Inga-mummon tupaa. Sen tekee paremmin toimelias nainen luutineen ja juuriharjoineen. Hän vaikuttaa paljon enemmän kuin koskaan herrojen kaunopuheiset kielet", sanoi Elisa.
"Sepä oli totinen sana", virkkoi maisteri hymyillen. "Ylen paljon puhetta ja vähän toimintaa on maailmassa."