"Mitä juttelet sinä vallaton?" sanoi majuri leikkisästi nipistäen Ireneä korvaksesta. "Ole sinä vähemmän tuikea sisarellesi, pikku tytön hempukka! Tiedä, että Hirvenhovin ruhtinatar saisi vaikka joka sormenpäälleen niitä, jotka parhaimpana onnenaan pitävät saada hänen kanssaan kaksin ajella."
"Anna muiden ajaa edellä, jott'et tarvitse ohjaksista huolehtia", sanoi
Elisa veljelleen, heidän noustessaan kiesseihin.
"Tahdot siis käyttää hyväksesi kaiken tarkkaavaisuuteni, vai kuinka?" sanoi Kustaa Aadolf ja teki niinkuin Elisa oli ehdottanut.
"Tänä kesänä tuskin milloinkaan tapaamme toisiamme; alituiseen sattuu jotakin tielle. Tuskin on meillä vielä kertaakaan ollut tilaisuutta jutella kahdenkesken."
"Samaa olen minäkin ajatellut. Mutta miksi olet niin vakava nyt?
Painaako mieltäsi mikään?"
"Eipä juuri. Elleivät ajatukset."
"Mitä siis ajattelet?"
"Oi, niin paljon. Puhukaamme Sven Riisestä."
"Siis ajattelet häntä."
"En niin usein kuin tahtoisin häntä ajatella."