Luutnantti katsoi hänen jälkeensä. Riisen laiha haamu, ulkonevine olkapäineen, erosi jyrkästi hänen omasta voimakkaasta ruumiinrakenteestaan.
"Riise!"
Maisteri kääntyi ja katsahti kysyen häneen. Kristian huomasi nyt, että hänen naisellisen lempeitä sinisiä silmiään varjosti tumma kehä, ja ohuilla huulilla lepäsi hiljaisen kärsimyksen leima.
"Sinä se olet unettoman yön viettänyt, eikä Silla-täti", hän sanoi.
"Kaiketi minä vaan kuvittelin valvoneeni", vastasi maisteri hymyillen.
"Tule kalaan minun kanssani ja anna tenaville lupa tänään", ehdotti
Kristian.
"En voi."
"Miks'et voi? Tenavat siitä ilostuisivat. Eikä kukaan täällä pyydä sekaantua sinun opetusasioihisi."
"Mutta, minun periaatteeni pyytävät sekaantua niihin", vastani maisteri.
"Ei ole kenelläkään tässä talossa periaatteita, pane sinäkin ne kiireimmiten pois!"