Maisteri pudisti naurahtaen päätänsä ja joudutti askeleitaan portaita ylös, sillä kello jo löi ja säntillisyys kuului myös tämän nuoren miehen periaatteisiin.
Kolmas Luku.
Päivän rinnassa tuli Hanninkylän metsästä sanantuoja, joka selitti, että Inga oli ollut ihan mahdoton. Hän ei millään ehdolla eronnut rakkaista eläimistään, eikä kukaan voinut häntä hoitaa, niin häijy hän oli.
Elisa tuumi itsekseen asiaa. Viestin tuoja viipyi odottamassa hänen päätöstään.
"En millään keinolla saanut eläimiä ulos tuvasta", sanoi hän. "Hän houkutteli ne luokseen takaisin niin pian kun huomasi minun yrittävän viedä ne pois. Eläimet viimein aivan hurjistuivat, jopa porsaat olivat purra minua."
"Sitten hän kaiketi saanee pitää eläimensä. Kiitos vaan avusta", vastasi Elisa lyhyeen.
Ottaen mukanaan ruokaa ja viiniä lähti hän hetkeä myöhemmin Inga-mummon mökille. Kappaleen matkan päässä hän tapasi voudin Riitan.
"Joko lähdette pois sairaan luota?" kysyi Elisa.
"Ei ole minulla aikaa enemmän viipyä. Leena-muori sattui käymään ohi ja lupasi istua hetkisen siellä", vastasi Riitta.
"Entä kuka sitten?"