Viides Luku.
"Mutta Irene, etkö vieläkään ole pukeutunut? Tuokion takaa ovat vieraat täällä", nuhteli Elisa illan hämärässä arkihuoneeseen tullessaan, kun tapasi Irenen kirja kädessä kavunneena ikkunakomeroon, ahmien hyväkseen päivän viimeisetkin vilahdukset.
"Heti paikalla", vastasi Irene päätään kirjasta kohottamatta.
Mutta Elisa, joka huomasi etteivät tässä yksin sanat riittäneet, otti pois kirjan Irenen kädestä, vaikka tämä epätoivoisesti piteli kiinni aarteestaan.
"Anna minun vaan lopettaa tämä luku", pyysi hän. "Juuri ovat kannibaalit syömäisillänsä sir Reginaldin."
"Sen saavat jättää huomiseksi", sanoi Elisa. "Joudu nyt vaan! Jo kuulen vaunujen jyristen vierivän sillan yli. Ota se helakanpunainen pukusi!"
"Mutta luuletko, että ne syövät hänet?" kysyi Irene huolestuneena.
Kristian, joka filosofioiden istui nojatuolissa, purskahti nauramaan.
"Ole vaan huoleti, Irene", sanoi hän, "ethän ole vielä puolitiehenkään ennättänyt, eikä milloinkaan romaanisankari heti alkuluvuissa tule syödyksi. Jos välttämättömästi niin pitää käydä, tapahtunee se kaiketi vasta viimeisellä sivulla."
"Anna minun hiukan silmäillä viimeistä sivua, kulta rakas Elisa", pyysi
Irene.