"Mutta sitäpä juuri pitää sinun ajatella. Toru, herjaa, syytä minua ulkokullatuksi, katalaksi tai miks'ikänänsä tahdot; mikä tahansa on paremmin kuin että näin uhrikaritsana kuljet ja marttyrina kärsit."
Elisan teki mieli vastata, ett'ei hän ensinkään itsensä tähden kärsinyt, mutta tohtori jatkoi, hänelle sananvuoroa suomatta:
"Jos tahdot voittaa minut uskosi puoleen, niin teet sen paraiten rakkaudella. Anteeksiantokaan ei siihen yksin riitä, ainoastaan rakkaus."
Elisa antoi hänelle kätensä, mitään enempää ei hän tällä hetkellä voinut tehdä. Tohtori talutti hänet kahden koivun väliselle penkille ja koetti kääntää puhetta muihin asioihin, mutta se ei onnistunut. Hiljaisuus peitti heidät kuin varjo. Tohtori sen ensiksi lopetti. Elisaa lohduttaakseen alkoi hän viitata Raamattuun, puhuen, miten vaimon puhdas ja laittamaton vaellus voi miehenkin voittaa hyvän puoleen.
"Miten voisin minä elämälläni voittaa sinut, kun olet tilaisuudessa sen niin likeltä näkemään?" kysyi Elisa alakuloisesti ajatellen vaikeata ja edesvastuullista elämäntehtäväänsä.
Vapaaehtoisesti ei olisi hän milloinkaan uskaltanut semmoiseen elämäntehtävään ryhtyä. Miten olikaan hän tällaiseen asemaan joutunut, itsekö oli siihen pyrkinyt, vai oliko Jumala häntä todellakin johdattanut? Tämä kysymys oli tuiki tärkeä hänelle, sillä ainoastaan viimeksimainitussa tapauksessa voisi hän toivoa siunausta Jumalalta. Kaiketi ei Jumala omavaltaisille teoille siunaustaan suo.
"Minun mielestäni olet jo ihmeitä saanut toimeen, Elisa", jatkoi tohtori lohdutellen. "Sinutta en nyt työskentelisi toimeliaana miehenä vakavalla pohjalla. Jos olisit minut hyljännyt, olisin palannut takaisin entiseen seikkailija-elämääni, ollen pohjaa ja perustusta vailla. Olethan siis jotakin voittanut."
Sanomattoman säälin tunne valtasi Elisan. Hänen silmänsä kyyneltyivät.
"Ehkäpä niillä autioilla teillä olisit paremmin pelastuksen tarpeellisuuden tuntoon tullut kuin nyt, jolloin luulet ainakin jotakin olevasi", sanoi Elisa, vaikka oli varma siitä, ettei toinen hänen sanojaan käsittäisi.
Tohtorin mielestä oli tuo lause niin eriskummainen, ett'ei se vastausta ansainnutkaan. Silmän kyyneliin hän sitävastoin kiinnitti huomionsa.