"Oi, mutta kovasti täytyy Hänen iskeä ennenkuin ne musertuvat", sanoi Elisa ja vilunväristys puistatti häntä. Kustaa Aadolf, joka luuli, ettei hän tarjennut paikallaan seistä, lähti kulkemaan edelleen, yhä pitäen hänen kättään kainalossaan.
Hirvenhovissa oli tänäänkin päivälliset, mutta ainoastaan sukulaisille ja pappilanväelle.
Perille päästyään lähti Elisa heti lapsiaan tapaamaan. Pikku Sven syöksähti heti häntä vastaan silmät riemusta välkähtäen. Eihän Sven ollutkaan äitiä koko aamupuoleen nähnyt; hänellä oli äidille niin paljon kerrottavaa.
Neljäskymmenesensimmäinen Luku.
Tohtori Hessel, Kustaa Aadolf, Helmer Broo ja kirkkoherra polttelivat iltapuolis-sikariaan ulkona pengerryksellä istuen.
Uusi kirkkoherra, joka hiljaittain oli astunut virkaan rovastivanhuksen jälkeen, oli varsin miellyttävä mies. Hän ja Kustaa Aadolf sopivat varsin hyvin yhteen. Molemmat olivat he vilpittömiä ja suoria luonteita, mutta erosivat toisistaan siinä, että kirkkoherra, joka oli mietiskelyyn taipuvainen, mielellään pohti uskontoa tieteen avulla, jotavastoin Kustaa Aadolf halveksi oppisuutta ja katsoi järkeä huonoksi ja varsin riittämättömäksi oppaaksi Jumalan valtakunnan salaisuuksissa. Mielipiteitten erilaisuus aikaansai usein heidän välillään innokkaita väittelyjä, joista kuitenkin oli seurauksena, että väittelijät kiistan lopussa olivat yhtä hyvät, jopa paremmatkin ystävät kuin sen alkaessa. Tänä iltapäivänä kääntyi puhe uudemman ajan raamatun kritikaan. Helmer Broo puolusti sitä, kirkkoherrakin oli siinä löytänyt yhtä ja toista hyvää, mutta Kustaa Aadolf tuomitsi sitä vääräksi. Tohtori Hessel seurasi katseillaan hienoa sinervää savukiemuraa, joka hänen sikaristaan nousi kohti suoraan ylös tyveneesen syysilmaan. Hän seurasi keskustelua ylenkatseellisen välinpitämättömästi ja alentui vaan silloin tällöin tekemään jonkun huomautuksen.
"Mutta rakas Spitzenholdt", alkoi kirkkoherra, "täytyyhän sinun sentään tunnustaa, ettei raamattu kaikinpuolin ole jumalallinen. Se on ainakin ihmisten välityksellä syntynyt."
"On kyllä, mutta pyhät miehet ovat puhuneet Pyhän Hengen vaikutuksesta."
"Tietysti, mutta siitäkin huolimatta on raamatussa paljon puhtaasti inhimillistä, ja sen erottaminen puhtaasti jumalallisesta onkin juuri arvostelun tehtävä."
"Ja sinä uskot, että arvostelu pystyy sellaisen tehtävän suorittamaan. Ei ikipäivinä! Nyhtää irti, sitä se osaa, mutta se nyhtää ohdakkeen mukana nisujakin."