"Vaadin totuutta häneltä. Sanoin, että jaksan kuulla."
"Totuutta!" toisti Elisa. "Mistä tiedätte, että se totta oli?
Lääkäritkin saattavat erehtyä."
"Luulen tuskin hänen erehtyneen; hän tutki niin tarkalleen. Tekisin väärin, jos hylkäisin hänen neuvomansa varokeinot siinä luulossa, että hän olisi erehtynyt."
"Mitä aiotte siis tehdä?"
Kysymys ilmaisi suurta tuskaa. Ja Riisessä heräsi halu lohduttaa. Hän tahtoi olla luja Elisan tähden ja sen vuoksi pakoitti hän äänensä huolettomaksi, melkein iloiseksi vastatessaan: "Lähteä sairaalaan."
"Älkää toki lähtekö! Vai luuletteko, ett'emme täällä voisi teitä hoitaa?"
Elisan ääni vaipui milt'ei kuulumattomiin, mutta katseellaan hän sitä hartaammin rukoili Riiseä jäämään.
Oudoksi muuttui Riisen mieli. Mitä tämä merkitsi? Paljasta osanottoako?
"En minä täältä lähde parempaa hoitoa saadakseni", sanoi hän lämpimästi. "Enkä suinkaan epäile teidän tahtoanne ja kykyänne, mutta niin suurta uhrausta en saata vastaanottaa."
"Uhrausta? Kuinka saatatte puhuakaan uhrauksesta tässä kohdin?"