Sulho ei vastannut mitään, mutta unhotti tällä kertaa hyväillen painaa kätensä Irenen olalle, kuten hänellä oli tapana tehdä päällystakkia hänen ylleen auttaessaan. Irenen kummeksivasta katseesta päätti hän, ettei kaikki ollut oikein kunnossa, ja koetti vieläkin tasoitella takkia, jotta se paremmin keveltuisi varrelle.
"Kiitos vaan, se on hyvä kyllä", sanoi Irene hieman tylysti.
Vasta sitte huomasi Helmer, ettei hän Irenen sanoihin ollut mitään vastannut ja riensi hetipikaa huolimattomuuttaan korjaamaan.
"Elisa on aina kaunis, mihinkä ikänänsä pukeutuu", sanoi hän.
"No sitä en tahdo väittää", vastasi Irene. "Oikeastaan Elisa ei ensinkään ymmärrä pukeutua. Hyvä on, että hän edes kerrankin pukeusi kunnon lailla, sillä luultavasti saapuu tohtori Hesselkin päivälliskutsuihin."
"Tohtori Hessel", kertasi Helmer.
"Niin, etkö huomaa, että hän on rakastunut Elisaan. Soisin niin mielelläni Elisan kihlautuvan ja tohtori Hessel olisi erittäin sopiva hänelle sulhoksi."
"Ei ensinkään sopiva", väitti Helmer painolla.
"Mistä on puhe", kysyi Elisa, joka samassa saapui paikalle ja lyöttäysi seuraan.
Helmer tahtoi auttaa päällystakkia hänen ylleen, mutta siihen toimeen kerkesi Kustaa Aadolf jo ennen häntä.