— Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta, sanoi Garth hiljaa äänen värähtäessä merkitsevästi.
Gunnel hätkähti ikäänkuin liian suurta valoa.
— Olen vielä kaukana siitä! sanoi hän.
— Ei, sinä olet lähellä… alkoi Garth.
Mutta Gunnel pani estäen kätensä Garthin suulle ja sitten huulensa.
— Elä sano enempää! pyysi hän.
Ja Garth oli ääneti, mutta säilytti toivon, jonka Gunnelin luottava tunnustus oli sytyttänyt hänen sydämessään.
9.
— Olen iloinen, että minulla on omani nyt, niin ettei minun tarvitse tuntea itseäni niin yksinäiseksi kun sinulla ja Estridillä on toinen toisenne, sanoi Gunnel siinä istuessaan pieni Gunvorinsa polvellaan.
Garth katsoi ylös hieman yllättyneenä, mutta hymyili.