— Tarkoitatko tosiaankin, että meillä pitää olla kummallakin omamme? Eikö ole oikeampaa, että otamme kumpikin osamme molemmista? sanoi Garth leikillisesti.
— Kyllä kai sinä olet jättänyt minulle osuuteni Estridistä, vai mitä? Hänet sinä olet ottanut omalle osallesi, sentähden on pikku Gun minun!
Garth nauroi uhmaavalle tavalle, jolla Gunnel painoi pienen jokeltelevan lapsensa itseään vastaan.
— Elä uskokaan, että minä luovutan osuuttani tuosta! kiusoitteli hän.
— Luovutatko sitten minun osuuteni Estridistä? kysyi Gunnel äänellä, joka ilmaisi hänen odottavan kieltävää vastausta.
— En tahdo mitään mieluummin, kuin että pidät kiinni osuudestasi, vastasi Garth.
Garth oli tuskin itse tietoinen siitä, miten paljon totta hänen viime lausunnossaan oli, sillä hän ei tähän saakka ollut tahtonut tunnustaa itselleen, että Gunnel tuntui hänestä kylmältä Estridiä kohtaan, varsinkin sen jälkeen kun pikku tyttö oli tullut.
Gunnel katsoi miettiväisenä Estridiä, joka istui matolla isänsä jalkojen vieressä ja oli kokonaan kiintynyt tämän kengännauhojen vetämiseen, jotka Garth oli avannut hänen niillä leikkiäkseen.
— Luulen Estridin itsensä kyllä tekevän sen oikeuden vaikeaksi, pääsi Gunnelilta.
Garth katsoi pikaisesti häneen.