Heikon uskonhan tarvitsi kyllä ymmärtää, hän ajatteli, se olisi niin suuri apu sille, mutta sen sijaan se usein jätetään kamppailemaan pimeässä. Mutta tässäkin kysymyksessä "minkä vuoksi" hän luotti Jumalan vastaukseen "senvuoksi".
Hänen vastauksensa Gunnelille tuli hyvin yksinkertaiseksi.
— Jumala ei koskaan voi kieltää itseänsä. Hän on rakkaus kaikessa mitä hän tekee, silloinkin kun vähimmin voimme ymmärtää häntä. Sen uskomisessa on pelastus.
Gunnel ei vastannut, mutta hänen valituksensa lakkasi, ja hän makasi hiljaa.
Pieniä, keveitä askeleita kuului ulkopuolelta. Garth nousi ylös ja meni nopeasti ovelle, jonka hän avasi.
Siinä seisoi Estrid ja tahtoi sisään.
Garth otti hänet käsivarrelleen, kiersi sähkön auki ja meni Estridin kanssa Gunnelin luo.
Kun yht'äkkiä huone tuli valoisaksi, nousi Gunnel kiivaasti istumaan ja piti käsiään silmiensä edessä.
Garth istuutui hänen luokseen Estrid polvella.
— Meillä on tämä jäljellä, Gunnel, sanoi hän lempeästi.