Hän tuskin tiesi, mitä oli tehnyt, ennenkuin Garth makasi jalkaan ammuttuna. Ja kuitenkin Gunnel oli tähdännyt tarkkaan harkiten, ja käsi, joka oli pidellyt revolveria, ei ollut vavissut. Oli ollut tarkoitus haavoittaa Garth vaikeasti, mutta ei hengenvaarallisesti.
Gunnel oli kaamean levollinen epätoivoisen teon jälkeen, sai Garthin vuoteeseen ja lähetti noutamaan Hilma Grotia. He eivät sanaakaan vaihtaneet, mies ja vaimo. Gunnel näki kyllä Garthin luulevan hänen menettäneen järkensä. Se oli hänestä yhdentekevää, mitä Garth luuli siitä, hänestä oli yhdentekevää, vaikka hän todellakin olisi kadottanut järkensä, kunhan hän vain sai pitää Garthin.
Hilma Grot tuli, ja Gunnel vei hänet haavoittuneen luo.
— Hänelle on sattunut tapaturma, sanoi hän tyynesti.
Hän osoitti tohtorin tutkiessa ja käsitellessä haavaa sellaista mielenmalttia, neuvokkaisuutta ja käsitystä, että Garthin pelko hänen järkensä suhteen haihtui ja hän alkoi käsittää, mikä oli ollut varsinaisena syynä hänen menettelyynsä.
Silloin hänet valtasi syvä viha ja hän piti katseensa itsepintaisesti Gunnelista pois käännettynä eikä sanonut sanaakaan enemmän kuin mihin hän oli pakotettu.
Pikku tohtoriakin kohtaan hän oli harvasanainen ja nurja.
Tohtori ei tehnyt mitään ikäviä kysymyksiä eikä osoittanut uteliaisuutta "tapaturman" suhteen.
Hän tahtoi lähettää noutamaan kirurgia, mutta se kohtasi niin hermostunutta vastustusta sekä Garthin että Gunnelin puolelta, että hänen täytyi tyytyä yksin kantamaan edesvastuu haavan hoidosta.
Hän ei kysynyt, mitä varten he olivat niin sitä vastaan, että joku muu kuin hän näkisi haavan, sillä hän aavisti totuuden. Mutta siitä, mitä hän aavisti, hän ei ollut tietääkseenkään.