Tietysti ei kukaan enää tahtonut kysyä sellaisten vastausten jälkeen, mutta uteliaisuus oli vain yltynyt. Ihmeteltiin ja pohdittiin ja arvailtiin, vaikka ei sanottu mitään enää Garthille tai Gunnelille suoraan.
He tunsivat kuitenkin, mitä oli ilmassa, ja Garthia se kiusasi kaikkein enin sen vuoksi, että se uudelleen herätti hänen mielipahansa Gunnelia kohtaan, joka oli aiheuttanut heille tämän pulmallisen aseman.
Hän teki kuitenkin kaikki mitä voi, salatakseen näitä suuttumuksen leimahduksia ja voittaakseen ne.
Hän pakotti itseään, ettei vaipuisi takaisin äänettömyyteensä Gunnelia kohtaan, hän puhui hänen kanssaan ja onnistuipa toisinaan puhumaan ystävällisestikin. Hänen tahtonsa anteeksiantamiseen oli rehellinen, mutta tunnettaan hänen oli vaikea saada mukaan.
Gunnel tunsi tämän ja kärsi sanomattomasti, vaikka hän puolestaan teki kaikki salatakseen kärsimyksensä, niinkuin Garth teki kaikki salatakseen mielipahansa. Gunnel ymmärsi tekevänsä helpommaksi Garthille anteeksiantamisen, jos hän voisi näyttää uskovansa hänen anteeksiantoonsa.
Sellainen oli heidän suhteensa kun Gunnelin vaikea hetki tuli. Se tuli aikaisemmin kuin hän oli odottanut, mutta hän oli kuitenkin tehnyt valmistelujansa. Miehensä tietämättä hän oli tilannut itselleen huoneen eräästä yksityisestä sairaalasta. Kun hän nyt odottamatta tunsi tulevansa sairaaksi, telefonoi hän ensin sinne ja sai vastauksen, että hän saisi tulla heti. Sitten hän soitti Hilma Grotille ja pyysi, että tämä tulisi saattamaan häntä sairaalaan, minkä tämä lupasikin.
Kun Gunnel tämän jälkeen oli pannut kuulotorven paikoilleen, seisoi hän epätietoisena. Oliko hänellä voimaa mennä sisään sanomaan hyvästiä miehelleen? Saattoiko hän tehdä sen hänen miehensä epäilemättä mitään? Sillä hän oli päättänyt, ettei hän, jos mahdollista, saisi tietää mitään ennenkuin kaikki oli ohi.
Hän meni epäröiden miehensä huoneeseen ja seisoi muutaman minuutin oven ulkopuolella kahdenvaiheilla.
Mutta sitten hän tuli ajatelleeksi, ettei hänellä ollut kuin noin neljännestunti ennenkuin Hilma saapuisi autolla. Kukapa tietäisi, milloin hän saisi ja saisiko hän koskaan tilaisuutta enää nähdä miestään? Hänenhän saattaisi käydä pahasti ja silloin hän ei koskaan enää saisi nähdä häntä, ei ikinä, sillä eihän hän saisi tulla siihen taivaaseen, joka oli valmistettu Garthille.
Hänen silmänsä punertuivat siitä ajatuksesta, mutta hän voitti itsensä heti. Tyyneyttä, tyyneyttä!