— Kerro isällesi, pienokainen, että nyt sinulla on veli!
— Veli! virkahti Estrid ja tuli punaiseksi ihastuksesta. Oi, missä hän on?
— Minulla ei ole sitä taskussa, sanoi Hilma nauraen, hän makaa pienessä kopassa ja nukkuu.
Hän askarteli Estridin kanssa antaakseen Garthille aikaa tointumaan.
— Miten Gunnelin laita on? kysyi tämä käheästi.
— Niin hyvin kuin olla voi. Kaikki meni erinomaisesti, ja poika on pirteä ja tukeva.
— Missä Gunnel on? kysyi Garth. Hilma sanoi sen.
— Ja siitä en minä ole saanut tietää mitään.
— Gunnel ei tahtonut antaa sinun tietää mitään ennenkuin kaikki oli ohi. Hän oli niin reipas. Hän sanoo sinulle terveisiä, ettei hän välittänyt kivuista mitään sentähden, että sinä olit niin sydämellinen hänelle ennen hänen lähtöään.
Garthin kasvoissa värähti, hän pani kiireesti käsivarren kasvoillensa, ja Hilma Grot, joka ymmärsi että hän tahtoi olla rauhassa liikutuksineen, otti Estridin kanssaan ikkunan luo, missä he alkoivat keskenään arvailla, mikä pikku veljen nimeksi pantaisiin.