— Voi kyllä: olla ajattelematta sitä, sanoi Garth.
— Olla ajattelematta sitä, mistä sinä joka päivä ja hetki kiusaannut! virkkoi Gunnel.
— Joutavia! sanoi Garth hymyillen.
Mutta sitten hän tuli vakavaksi.
— Olisi ruikutusta sääliä itseään vähäisen ontumisen vuoksi. Ajattelen niitä kaikkia, jotka tulevat vaivaisiksi tässä kauheassa sodassa. Niitä on sääli, mutta ei yhtään minua. Senhän toki ymmärrät, Gunnel, jos olet järkevä, etkä antaudu surun valtaan.
— Mutta että minä olen tehnyt sinulle tuon!
— No, No! sanoi Garth tyynnyttäen. Otaksukaamme että sinä et sitä tehnyt. Jokin meni sinuun, niin ettet tiennyt mitä teit. Sinä et nähnyt itseäsi niinä hetkinä. Mutta minä näin. Ja minä vakuutan sinulle, että sinä olit vaihdettu.
Gunnel kuunteli tulematta lohdutetuksi hänen sanoistaan, sillä hän ajatteli sitä, mitä Garth muulloin tavallisesti sanoi.
— Sinä sanot tavallisesti muulloin, että ihmisen teot tulevat sisältäpäin niinkuin hedelmä puusta. Minä mahdan olla kauhea, koska saatoin tehdä sinulle jotain sellaista.
Häntä värisytti.