Garth veti hänet luokseen hyvin hellästi.
— Olkoon, että olet "kauhea", mutta minä rakastan sinua kuitenkin, sanoi hän raikkaan lämpimästi.
Gunnel nojasi päänsä hänen rintaansa vasten ja puristi kovasti hänen kättään.
— Kuinka sinä saatat, kuinka sinä saatat? mutisi hän.
Garth naurahti hiukan salatakseen liikutustaan.
— En voi olla rakastamatta, sanoi hän yksinkertaisesti, niinkuin totuus oli.
Gunnel painautui häntä lähemmä, järkytettynä.
— Sinä annat enemmän kuin anteeksi minulle — sinä rakastat minua! mutisi hän, ikäänkuin hänen olisi ollut vaikea käsittää niin uskomatonta.
— Niin, sanoi Garth yksinkertaisesti, eikä siinä ollut hituistakaan epäröimistä.
Gunnel ei voinut epäillä ja hän sai kokea sanoin kuvaamatonta.