Silloin rakkaus uudistui minussa. Se oli kuin uusi luominen minussa. Hän, joka oli, joka on ja joka tulee, hän on minun pelastukseni ja autuuteni, minun uskoni, elämäni. — Hengittämättä Gunnel kuunteli eikä huomannut että kyyneleitä oli kiertynyt hänen silmiinsä.
Hänellä ei ollut sanaakaan annetun luottamuksen vastineeksi, mutta hän lukitsi sen sydämensä kaikkein pyhimpään.
Hän oli pelännyt kuivaa opin rakennetta, mutta Garth oli asettanut hänet elävän personallisuuden, rakastetun Jumalan eteen.
10.
Seuraavina päivinä oli Gunnel äänetön, apea ja alakuloinen.
Garth koetti elvyttää häntä, mutta se ei tahtonut onnistua, vaikka se muutoin oli helppoa.
— Mikä sinun on, Gunnel? kysyi hän hellästi.
Ja silloin Gunnelin äänettömyys laukesi, ja kaikki hänen murheensa tuli esiin.
— Sinä olet musertanut minut sillä pilkahduksella, jonka annoit minulle sisimmästäsi. Minun ei olisi milloinkaan pitänyt pyytää sitä, se häikäisee minua. Olen sinulle arvoton, arvoton. Olen ajattelematon ja maailmallinen, enkä tunne mitään siitä mikä henkevöittää sinua. Kuinka me voisimme tulla yhdeksi?
— Oi rakkahin, rakkaus voittaa kaikki.