Hänen käyntinsä oli ehkä hänelle eniten luonteenomaista, se kuvasti hänen mielialaansa ja oli yhtä vaihtelevainen kuin se. Jos hän oli iloinen ja vallaton, kävi käynti tanssivaksi ja joustavaksi. Jos hän oli päättäväisellä ja tarmokkaalla tuulella, silloin hän käveli ikäänkuin koko maailma olisi kuulunut hänelle. Jos hän oli hellämielinen, tuli hänen käyntiinsä jotain pehmeää ja hyväilevää. Mutta jos hän ei ollut tasapainossa, niin se kävi epävarmaksi, ja jos hän oli ujo tai tietoinen itsestään, silloin se jäykistyi.
Siinä Garthin edessä kulkiessaan Gunnel käveli nyt ikäänkuin olisi ollut epävarma tiestä, vaikka se oli selvä. Ja hän kompasteli puiden juuriin, ikäänkuin ei olisi nähnyt niitä. Mutta hänen ryhdissään oli kuitenkin huomattavaa jäykkyyttä.
Juuri tuo Gunnelissa oleva pikku puutteellisuus teki Garthin hellyyden häntä kohtaan syvemmäksi, ja tuntui ikäänkuin hänen rintansa halkeaisi, kun hän Gunnelia katsellessaan ajatteli muutamia kirjeitä, jotka hän oli samana päivänä kihlauksen johdosta saanut.
— — — "Elkää kantako iestä yhdessä epäuskoisten kanssa!" — — — oli yksi hänen ystävistään pitänyt velvollisuutenaan kerrata hänelle. — — — "Olen lukenut hänen novellejaan, mutta en löytänyt mitä toivoin löytäväni, ja tulin levottomaksi sinun tähtesi. Pidä varasi, ettet sammuta henkeä, jota sinulla nyt on niin runsaassa määrin — — —"
Toinen oli varoittanut lempeämmin:
— — — "Tottahan olet toiminut harkiten etkä hätäillen? Tunteesi ovat niin voimakkaat hillityn kuoren alla, ja ne ovat palaneet niin jakamattomasti pyhälle asialle — saattavatko ne pysyä edelleen samanlaisina, jos hänessä ei pala sama tuli? Mutta ehkä hänessä palaa, vaikka sinä et koskettanut hänen hengellistä kantaansa sanallakaan kertoessasi minulle kihlauksestasi ja se — tarkoitan hänen kantaansa siinä on toki tärkein — — —"
Nämä molemmat, läheisiltä ystäviltä saadut kirjeet, olivat liikuttaneet Garthia.
Miten ne tuomitsivat hänen Gunneliaan, jota eivät tunteneet! Ei ihme että häntä suututti ja että hän oli järkytetty! Kiusallinen tietoisuus siitä, ettei heidän arvostelunsa lieventyisi — pikemmin päinvastoin — sitten kun he oppivat tuntemaan Gunnelin, kärjisti pistoa ja teki tuskan kiihkeämmäksi. Mutta kuta kiusallisemmaksi hän tunsi nuo varoitukset ja arvostelut, sitä kiihkeämmäksi kävi hänen hellyytensä hänen niin kovasti arvosteltua rakastettuansa kohtaan.
Oi, kuinka hän tahtoikaan suojella häntä, uskoa häneen, saada rakkaudellaan esille hänen iäisyyselämänsä, joka niin hätäisesti häneltä kiellettiin!
Gunnel kompastui ja olisi ehkä kaatunut, ellei Garth takaapäin olisi tarttunut häneen kiinni.