Henning katsoi terävästi Gunnelin kumaraista päätä, sitten hän kääntyi äkisti ja lähti huoneesta.
Gunnel jäi seisomaan paikoilleen riehuvien tunteiden vallassa.
Kun he menivät naimisiin, oli kaikki näyttänyt mahdolliselta ja kevyeltä. Erilaisuus heidän välillään oli näyttänyt mitättömältä heidän keskinäisen valtaavan rakkautensa rinnalla.
Mutta alinomaisen ja likeisen yhdessäolon aikana alkoi erilaisuus vähitellen ilmetä siinä ohella, jopa itse rakkaudessakin.
Edellä kuvatun erimielisyyden oli aiheuttanut oikeastaan vain pikkuseikka, jonka merkitys kuitenkin suureni periaatteelliseksi kysymykseksi muutettuna. Gunnel kävi silloin tällöin teatterissa ja Henning itsekin meni joskus mukaan, jos esitettiin jotain ylevää ja hienoa; muutoin Gunnel meni jonkun ystävänsä kanssa eikä Henning pitänyt sitä pahana. Mutta edellisenä iltana hän oli nähnyt erään kuuluisan ja epäsiveellisen kappaleen. Hän oli edeltäpäin tiennyt sen olevan arveluttavan, mutta ei ollut odottanut sen olevan niin huonon kuin se oli. Nyt hän oli täynnä paheksumista, kertonut kappaleen sisällön miehelleen odottaen tämän yhtyvän hänen paheksumiseensa sen siveellisestä kurjuudesta ja ansaitsemattomasta menestyksestä.
Mutta hänen kummastuksekseen Henningin pahastus oli kääntynyt häntä vastaan, ja hän oli nuhdellut häntä siitä, että oli tahtonut nähdä huonon kappaleen.
Gunnel oli tuntenut itsensä hieman syylliseksi siihen nähden, mikä oli oikeudenmukaista Henningin nuhteessa ja oli tahtonut ilmaista sen äänettömästi hyväilyllään ja samalla sovittaa hänet. Mutta Henning oli tekeytynyt suoraksi ja jäykäksi ja irroittanut hänen kätensä kaulaltaan, ja kylmä kiilto silmissään hän oli katsellut Gunnelin nöyryytystä torjuessaan hänet luotaan.
Gunnelin posket paloivat häpeästä sitä muistaessa, ja lapsellisella kiihkeydellä hän lupasi itselleen, ettei enää hyväilisi häntä omasta aloitteestaan.
Hänen sovinnollinen mielialansa oli aivan haihtunut eikä hän tuntenut vähintäkään halua antaa myöten Henningille. Hän oli vaatinut syvällistä parannusta hänessä, olennaista muutosta, mutta tätä hänen vaatimustaan Gunnelin oli nyt mahdoton täyttää. Täyden vapautensa hän tahtoi pitää.
Mitä pahaa hän oikeastaan oli tehnyt? Nähnyt huonon kappaleen. Entä sitten! Eipä hän siitä huonontunut! Hänen siveellinen tunteensahan oli voimakkaasti noussut sitä vastaan. Sen Henning tiesi, ja kyllä hänen pitäisi tuntea häntä kylliksi ollakseen pelkäämättä hänen ottavan vaikutuksia mistään epäsiveellisestä.