Hänen molemmista ensimäisistä aineistaan, ruotsista ja filosofiasta Gunnel oli iloinen, mutta kolmas, kristinoppi, hillitsi hänet. Sillä hän tunsi kristillisyyden vain elämän ilon vihollisena.
Jos lehtori Garth oli sellainen, joka näki syntiä kaikessa, silloin he pian olisivat puhuneet puhuttavansa.
Mutta Gunnel tahtoi ensin nähdä, miten ankara hän oli, ennenkuin hän puolestaan tuomitsisi tuomitsijan. Hänen tutkimisellaankin voisi olla oma mielenkiintonsa.
Eikä Gunnel koskaan ollut antautunut niin kokonaan mihinkään tutkimukseen kuin hän antautui Henning Garthin tutkimiseen.
3.
Sattumalta Garthilta luiskahti, että oli lukenut Gunnelin novellit.
Gunnelin silmät välähtivät ja hän pyysi heti kuulla Garthin arvostelun. Ujostutti häntä hieman pyydettyään sitä, mutta hän tunsi itsensä sentään aika varmaksi.
Hän tiesi kirjoittavansa hyvin, sen hän tunsi itsessään, ja sekä yksityinen että julkinen kiitos oli vahvistanut hänen itseluottamustaan. Hän oli tietämätön siitä, minkä verran hän jo oli tullut hemmoitelluksi. Tietämättään hän valmistausi nauttimaan Garthin hyväksymisen, ehkä ihailunkin suloutta! — — —
— Jotkut miellyttivät minua, jotkut työnsivät luotaan, sanoi Garth luonteenomaisen suoraan tapaansa.
Gunnel hätkähti tahdottomasti.