Sitten hän nousi ajatuksissaan ylös portaita.
3.
Arkihuoneessa istui Gunnel kirjoituspöytänsä ääressä ja kuuli miehensä tulevan, mutta ei hypähtänyt ylös kiiruhtaakseen häntä vastaan, niinkuin hänen tapansa muulloin oli.
Gunnel ei ollut istuutunut kirjoituspöydän ääreen ennenkuin saattoi odottaa Henningiä kotiin, ja vaikka hän näytti olevan työhönsä syventynyt, ei hän sitä kuitenkaan ollut.
Henning tuli sisään.
Hänen silmissään välkehti puolittain hellä, puolittain huvitettu vilahdus kun hän näki Gunnelin istuvan kumartuneena kirjoituspöytään päin, näköjään tietämättömänä hänen kotiintulostaan. Vaikka hän huomasi Gunnelin teeskentelyn, ei hän osoittanut sitä, vaan meni ja pani kätensä hänen olalleen ikäänkuin herättääkseen hänen huomaavaisuuttaan.
Gunnel katsahti ylös kohtaamatta Henningin katsetta. Hänelle ominaista oli voida olla katsomatta sitä henkilöä silmiin, jota kohtaan hänellä oli jotain kaunaa.
— Oletko jo kotona? huudahti Gunnel kaksinaisessa tarkoituksessa: näyttää yllättyneeltä ja näyttää Garthille, että aika oli kulunut pian tämän poissaollessa.
— Etkö kuullut tuloani? kysyi Garth ikäänkuin sivumennen, mutta itsekseen ihmetellen jatkaisiko Gunnel välinpitämättömyytensä näyttelemistä niin pitkälle että suorastaan kiertäisi totuutta.
Sitä hän ei kuitenkaan tehnyt, hän jätti kysymyksen vastaamatta.