Gunnel taisteli päästäkseen irti, mutta se oli hyödytöntä.
— Gunnel! sanoi Garth rauhoittavasti ja tahtoi suudella häntä.
Se oli nöyryytyksen huippu! Luuliko hän Gunnelin ikävöivän hänen hyväilyjään? Gunnel purskahti voimakkaaseen itkuun ja vapisi suuttumuksesta ja nöyryytyksestä.
— Gunnel! Gunnelin kiihkeä itku pelästytti Garthia. Hän vei hänet sohvalle ja polvistui itse hänen viereensä.
— Gunnel, rakkahin, mitä se on? Mitä olen tehnyt sinulle?
Uusi itkun puuska vastasi hänelle. Garth odotti, kunnes Gunnel hieman tyyntyi, ja uudisti kysymyksensä.
Gunnel oli niin kuohuksissa ja senvuoksi pääsi esille se, josta hänen ylpeytensä oli päättänyt olla välittämättä.
— Sinä voit mielestäsi torjua minun hyväilyni, kun ne eivät sinua miellytä, ja sitten ottaa ne väkisin, kun päähäsi pistää!
Garth kävi kalpeaksi tämän hänelle heitetyn syytöksen edessä ja Gunnel tunsi miten hänen kätensä, joka piteli hänen kättään, vavahti. Hän huomasi että isku oli sattunut ja se yllytti häntä.
— Sinä nautit työntäessäsi minut pois, sen näin silmistäsi. Oi, en hyväile sinua koskaan enää!