— Sankarittaren rakkaus sankariinsa on minun rakkauteni sinuun.
— Tuleeko se pian valmiiksi? Tottahan luet sen minulle?
— Tulee, pian.
Kun se valmistui, luki Gunnel käsikirjoituksensa Garthille muutamina iltoina.
Garth kuunteli kasvavalla mielenkiinnolla, mutta ei sanonut mitään luetusta. Hän tahtoi kuulla ensin lopun, ennenkuin lausui mitään arvostelua.
Päivillä, heidän puhuessaan muita asioita, oli kummankin ajatuksissa Gunnelin kirja ja toisinaan huomasi Gunnel Henningin katseen olevan kiinnitettynä itseensä sellaisin ilmein, kuin hän näkisi hänet uudessa valossa.
Myöhään eräänä iltana puoliyön jälkeen Gunnel lopetti käsikirjoituksen lukemisen.
Henningillä oli ollut paljon tekemistä sinä päivänä ja hän oli hyvin väsynyt, ja hänen piti tavallisuuden mukaan nousta varhain seuraavana aamuna, minkävuoksi he olivat päättäneet lukea vain hetkisen. Mutta niin pian kuin Gunnel oli tahtonut lopettaa, oli Henning pyytänyt häntä jatkamaan. Kolmannen kerran kun Gunnel oli yrittänyt keskeyttää lukemisen, oli Henning käynyt kärsimättömäksikin.
— Lue vain! Minun täytyy saada kuulla loppu tänä iltana, muuten en saata nukkua.
Gunnel hymyili ylpeänä Garthin kärsimättömyydestä, joka oli paras todistus hänen kertomakyvystään. Sitten hän luki romaanin loppuun keskeyttämättä.