— Sen kyllä luulen.
Gunnel järjesti käsikirjoituksen niin, että lehdet olivat tasan, ja Henning istui mietteissään katsellen. Yht'äkkiä Gunnel katsoi Henningiin hiukan hymyillen.
— Mitä sinä tarkoitat menestyksellä? kysyi Gunnel.
— Hyötyä.
— Luuletko sen sitten hyödyttävän? kysyi Gunnel mielistelevästi.
— En tiedä oikeastaan, miten se voi hyödyttää, vastasi Henning suoraan, mutta aivan ilman mitään tuomitsevaa terävyyttä.
Gunnel punastui, ja hänen silmänsä ympärykset kävivät punaisiksi kuten aina, kun häneen koski.
— Onko se sitten niin huono sinun mielestäsi?
— Ei, ei suinkaan huono. Mutta se ei anna mitään. Se ei katsele korkeammalta kannalta todellisuutta, se ei kohota ainoatakaan kertaa katsetta maasta ylöspäin.
— Eikö mikään voi olla hyvää, joka ei sitä tee?