— Sinä et ymmärrä minua? Ainoa tapa toteuttaa ihannetta on sen toteuttaminen nykyhetkellä, niin pitkälle kuin voin. Koko elämäntyöni ei tule olemaan enemmän kuin yksi rengas ketjussa. Rengas yksinään ei ole mitään, mutta ketjussa se tulee osaksi siitä. Ketju on ihanne. Minun koko elämäntehtäväni on vain rengas siinä. Ymmärrätkö minua?
— Ymmärrän.
Gunnel pujotti kätensä Garthin käteen ja painautui häntä lähelle ahdistavin tuntein ikäänkuin jokin olisi uhannut erottaa heidät.
Olivatko heidän elämäntehtävänsä saman ketjun renkaita?
Garthilla oli ihanne, Jumala, johon hänen koko olentonsa yhtyi. Hän oli sovitettu ketjuun, joka kulki läpi ajan ja iankaikkisuuden.
Entä hän — Gunnel! Mitä varten hän eli? Onneaan varten Garthin kanssa. Kirjailijana menestyäkseen. Oliko hän vain hyödytön rengas, joka oli yksin? Eikö häntä koskaan voinut sovittaa samaan ketjuun kuin missä Garth oli?
6.
Garthilla oli paljon tekemistä talven kuluessa. Paitsi lehtorin virkaansa ja rippilapsiansa hänellä oli tyttökoulu, minkä rehtori hän oli, ja hän opetti myöskin ylioppilaspiireissä. Hänen lahjansa ja personallisuutensa olivat sellaisia, että kilpailtiin hänen saamisestaan yhdistyksiin, johtokuntiin ja hengellisiin yrityksiin. Ja hän kun ei mielellään kieltäytynyt, niin hänelle kasautui sangen paljon ylityötä. Mutta hänestä oli rakasta antaa itsensä Jumalansa palvelemiseen ja hän teki työtä ilolla, sillä ensi rakkauden tuli paloi yhä hänen sydämensä alttarilla.
Garth ei koskaan tehnyt yritystä vetääkseen Gunnelia mukaan harrastuksiinsa. Hän pelkäsi niin pakottaa Gunnelia, että hän pikemmin meni vastakkaiseen liiallisuuteen ja piti sisäisen maailmansa suljettuna häneltä.
Hän ei kuitenkaan voinut olla vaikuttamatta Gunnelin sielunelämään, siihen hänen personallisuutensa oli liian voimakas. Huolimatta perhosmaisen kevyestä ja jonkunverran pinnallisesta mielestään ei Gunnel voinut olla ottamatta vaikutteita Garthin vakavuudesta. Huvitukset, jotka ennen ehkä olivat olleet hänelle hyvinkin pääasia, kävivät tarpeettomammiksi, ja hän alkoi tuntea halua olla hyödyksi maailmassa. Hänellähän oli jo kaksinkertainen tehtävä, koti ja kirjailijatoimi. Edellistä hän hoiti keveästi rakkauden innostamana. Jälkimmäisen hän oli tähän saakka pitänyt enimmin huvina sekä keinona tunnetuksi ja huomatuksi tulemiseen. Mutta jokapäiväinen yhdessäolo sellaisen elämänkäsityksen mukaan elävän miehen kanssa, kuin Garth oli, vaikutti, että Gunnel tunsi tarpeen tuottaa kirjailijatoiminnallaan hyötyäkin. Kun se käsikirjoitus, jonka hän oli lukenut Henningille, oli painettu, alkoi hän uuden työn, ja siitä tuli laaja-aiheinen yhteiskunnallinen romaani, jonka tarkoitus oli palvella työväen luokkaa ja naisia, jotka esitettiin yhteiskunnan lapsipuolina vuosisataisten vääryyksien ja ansaitsemattomien kärsimysten uhrina.