Hän koetti salata pettymystään leikillisen äänen suojaan.
Gunnel huomasi sekä yrityksen että epäonnistumisen ja kävi niin ylpeäksi ja helläksi.
— Oo, sinä kuljet kerjuulla! virkkoi hän, ja hänen silmänsä sädehtivät kauniisti. Minun on kai annettava sitten jotain. Tule!
Hän veti Garthin pään luokseen ja sanoi hiljaa ja lämpimästi:
— Innostus tulee ja menee. Rakkaus pysyy. Sinä olet minun rakkauteni.
— Se oli aitoa kultaa!
— Oletko nyt tyytyväinen, sinä kerjäläinen?
— Olen, niinkuin kuningas valtakunnassaan.
7.
Gunnel istui kirjoituspöytänsä ääressä ja kirjoitti yhteiskunnallista romaaniansa. Aurinko paistoi lämpimästi hänen miellyttävälle vartalolleen ja loisti silkkihiuksissa, jotka näyttivät kiertyvän sitä kiharaisemmiksi mitä enemmän hän ajatteli.