Ikkunan vieressä olevalta paikaltaan hänellä oli näköala kattojen ja savupiippujen yli, ja taivastakin näkyi laajalti, sillä asunto oli uudenaikaisen talon viidennessä kerroksessa alemmassa Vaasan kaupunginosassa ja oli täynnä aurinkoa. Katuelämän pauhu kuului hillittynä tänne ylös, ja avaruus oli lähellä.
Gunnelin innostus vei hänet kuitenkin siinä hänen kirjoittaessaan läpi pimeiden solien täysinäisiin taloihin ja huoneisiin, joissa ihmisiä vilisee. Jos hän joskus kirjoituksestaan katsahti ylös ja hänen katseensa osui ikkunan ulkopuolella aukenevaan avaruuden sineen, näki hän sen avaruuden ikäänkuin tulevaisuuden vertauskuvana, jossa kaikki väärä on oleva oikaistuna. Mutta nykyhetken tehtävänä on kääntää se oikeaksi, ja sentapaiseksi kokeeksi oli hänen uusi kirjansakin tuleva.
Luonteenomaisella pikaisuudellaan hän nousi yht'äkkiä ylös ja meni Garthin huoneeseen ja rupesi etsimään hänen salkustaan uutista, jonka oli nähnyt Garthin leikkaavan ja pistävän sinne. Hänen mieleensä nimittäin johtui ottaa yhteiskunnalliseen romaaniinsa tapaus, joka liittyisi tähän uutiseen.
Salkun lehtien välissä oli aloitettu käsikirjoitus. Henningin kirjoittama. Gunnel luki sivumennen muutamia lauseita, kiintyi tahdottomasti, otti paperin esille ja luki kirjoituksen loppuun. Se oli uskonnollinen, luultavasti johonkin aikakauskirjaan aiotun kirjoituksen alku, ja se käsitteli Jumalan rakkautta. Sitä rakkautta nimitettiin tässä ensimmäiseksi rakkaudeksi, joka tekee ensimmäisiä tekoja. Tänä aikana on olemassa taipumus, joka tarttuu valittuihinkin, kirjoitti Garth, taipumus antaa lähimmäisen rakkauden tunkea syrjään rakkauden Jumalaan. Ja eikö siinä ole syy siihen, että on niin paljon toimintaa, joka kantaa vähän hedelmää? Rakkaus Jumalaan on kuitenkin ensimmäinen käsky, rakkaus lähimmäiseen toinen, joka on sen kaltainen. Jos toinen käsky asetetaan ensimmäiseksi ja se saa himmentää ensimmäisen, silloin on seurauksena se, että rakkaus kylmenee ja työ lähimmäisen hyväksi — vaikkapa innokas ja itsessään hyvä — kadottaa siunauksensa. Kristuksen seuraajia varoitettiin siitä vaarasta, että uusisuuntaiset yhteiskunnan parantajat, jotka vain näkevät lähimmäisen eivätkä Jumalaa, voivat houkutella pois heidät ensimmäisen käskyn ensimmäisestä rakkaudesta ja ensimmäisistä teoista.
Väri kohosi Gunnelin poskille hänen lukiessaan, ja hänen rintansa nousi levottomasti. Hän ihmetteli, oliko Henning ajatellut häntä mainitessaan uusisuuntaisia yhteiskunnan parantajia ja varoittaessaan heistä. Hän tunsi itsensä ja toimintansa Garthin kuvauksessa, ja hän tuli liikutetuksi ikäänkuin loukkaavan syytöksen edessä.
Garth varoitti hengenheimolaisiaan sellaisista kuin hänestä. Eikö sen täytynyt merkitä, että hän omasta puolestaan tunsi Gunnelin vaikutuksessa vaaran?
Miettiväisenä hän seisoi Garthin keskeneräinen kirjoitus kädessä ja tuijotti tuomitseviin sanoihin, jotka olivat tuon tutun käsialan kirjoittamia.
Garthin käsiala ei ollut kaunis, mutta luonteenomainen, suurine, kulmikkaine, epätasaisine pystyine kirjaimineen. Selvää se oli, sanat tulivat häntä vastaan paperilta tarvitsematta vaivautua niitä lukemaan.
Pikaisin liikkein hän pisti paperin salkkuun ja meni takaisin huoneeseensa.
Mutta täällä hän istui kauan kynä kädessä kirjoittamatta.