— Ei, ei, sanoi hän sydämellisesti. En koskaan tahdo, että menet luotani.

Siispä Gunnel jäi.

— Luin aamupäivällä tuon kirjoituksen puolivalmiin alun, tunnusti hän.

— Vai niin, vai käyt sinä nuuskimassa minun kätköjäni, kun olen ulkona!

Henning uhkasi häntä leikillisesti nyrkillä.

— Hain erästä ilmoitusta, mutta löysin tuon ja luin sen.

Henningin katse kysyi häneltä mitä hän oli, pitänyt siitä.

— Olinko minä ja minun ystäväni sinun ajatuksessasi kirjoittaessasi maailman parantajista, jotka näkevät vain lähimmäisen, mutta eivät Jumalaa?

— Tietoisesti en ajatellut sinua ja ystäviäsi, vastasi Garth.

Yht'äkkiä iski hänen katseensa suoraan Gunnelin katseeseen tavalla, joka oli hänelle ominaista ja minkä kautta hän ikäänkuin tarttui toisen sisimpään.