10.
— No? kysyi Garth.
Yksi noista likeisistä kokouksista oli pidetty hänen kodissaan, ja Gunnel oli ollut mukana. Nyt vieraat olivat menneet, ja he kaksi olivat taasen yksin.
Gunnel hymyili hieman ylpeästi ja ylenkatseellisesti.
— Luulen heidän tulleen siinä aikomuksessa, että olisivat käännyttäneet minut, sanoi hän.
— Miksi sitä luulet?
Gunnel seisoi selin Garthiin ja järjesteli pöydällä olevia tavaroita, niin ettei Garth voinut nähdä hänen kasvojaan, mutta hän ymmärsi Gunnelin mielentilan hänen äänensä soinnusta.
— He eivät voineet juuri tarkoittaa muita kuin minua puhuessaan esimerkiksi ratkaisevan askeleen ottamisen välttämättömyydestä. He kun tietysti kaikki otaksuvat sen ottaneensa.
— Ei todellakaan kuljeta tuota pitkää tietä täydellisyyteen vain yhdellä askelella, huomautti Garth.
Gunnel liikahti hermostuneesti ja naurahti puolittain suuttuneesti, puolittain surullisesti jollekin, josta hän ei ollut aikonut puhua, mutta jonka hän nyt yht'äkkiä päätti tehdä Garthin tiettäväksi.