— Muuan heistä, en nyt muista hänen nimeään, kysyi minulta, olenko Jumalan lapsi.
— Mitä sinä vastasit? kysyi Garth.
Gunnel huomasi hänen äänessään jotain kiusaantunutta, ja kääntyessään hän näki Garthin punastuvan hiukan.
— En ollut kuulevinani sitä, vastasi hän ylpeästi ja lisäsi heti toisella äänellä: Pidätkö sinä tuollaisesta tavasta ihmisiä puhuteltaessa?
— En.
— Jumalalle kiitos siitä! virkkoi Gunnel. Etkö voi sanoa sitä tuolle herralle? Sinä tiedät kyllä, kuka se oli, etkö tiedäkin?
— Kyllä, voin kyllä arvata kuka se oli. Mutta minkätähden sanoisin hänelle jotain tuosta hänen tavastaan? Sehän loukkasi vain minun makuani, ei minun omaatuntoani.
— Minä voin vain sanoa, että minut se työnsi pois, selitti Gunnel pontevasti.
— Mistä? kysyi Garth tyynesti.
— Kristinuskosta, vastasi Gunnel, ollen yhä taistelutuulella.