— Tunsitko sitten itsesi muuten vedetyksi siihen tänä iltana?
Gunnelin mielestä Garthin äänessä oli ivaa ja hänen masentavan tyynessä käytöksessään ylimielisyyttä, ja hän kuohahti.
— Se on varmaa, selitti hän kiihkoissaan, etten koskaan enää ole mukana tällaisessa kokouksessa. Jos sinä joskus vielä pidät niitä täällä, menen minä pois.
— En koskaan pidä niitä enää täällä, selitti Garth hieman terävästi.
Gunnel katsoi nopeasti ja hieman epävarmasti häneen.
— Oletko vihainen minulle nyt? kysyi hän.
— En vihainen, mutta pettynyt.
— Mitä olit odottanut? Luulitko että tulisin kääntyneeksi?
Garth viivytti hiukan vastaustaan.
— En voi auttaa sitä, että pidän sinua vähän pikkumaisena, kun et voi nähdä muuta kuin puutteet, sanoi hän vihdoin. Kaikki, mitä puhuttiin tänä iltana, oli totuutta, mutta sinä olet kiintynyt vain siihen ainoaan typerään, mitä sanottiin.