Mutta hänen — Gunnelin — elämän ei tarvinnut enemmän kuin Garthinkaan olla silti vailla ihanteellisuutta. Hän tahtoi hankkia sille sisällön, joka saattaisi vetää vertoja Garthin elämän sisällölle. Hän ei tahtonut elää itsekkäästi vain personallisen onnensa vuoksi, hän tahtoi elää muita varten.
Toiminnallaan hän tahtoi viedä voiton Henningin ja hänen hengenheimolaistensa toiminnasta ja hän valitsi sentähden työalakseen sen, jonka he olivat laiminlyöneet: yhteiskunnallisen. He tekivät kyllä paljon köyhän yksilön hyväksi, mutta eivät mitään luokan hyväksi, senvuoksi hän liittyi niihin, jotka tekivät työtä luokan kohottamiseksi.
Henning ja hänen aatetoverinsa ajattelevat enimmin sieluja. Jos he antavat lahjan toisella kädellä, antavat he mielellään toisella kirjasen. Gunnel tahtoi jättää köyhien vakaumuksen rauhaan auttaakseen vain heitä maallisessa tarkoituksessa. Hänen mielestään oli niin epäkäytännöllistä panna pääpaino iäisyyteen, siitä kun ei voi mitään tietää. Hänen mielestään oli esimerkiksi se, että köyhille tarjottiin tilaisuus viattomaan huvitukseen tai yleishyödyllisen luennon kuulemiseen, tärkeämpää kuin se että saarnan, hengellisten laulujen tai kirjasten avulla koetettiin heissä herättää ohimenevää tunteiden kuohua tai epävarmaa iäisyystoivetta.
Senvuoksi hän liittyi niihin, jotka tekevät yhteiskunnallista työtä ei-kristillisellä pohjalla.
Yhdessä muutamien muiden samoin ajattelevien yhteiskunnallisten intomielisten henkilöitten kanssa hän perusti klubin nuorisoa varten, perusti yhdistyksiä, lukutupia lainakirjastoineen y.m.
Miellyttävine käytöksineen ja kuumeisine intoineen hän pian tuli näiden kokousten sieluksi, klubin jäsenluku kasvoi ja sen toiminta-ala laajeni.
Ruumiineen ja sieluineen hän antautui uuteen työhönsä ja osasi innostuttaa muitakin siihen.
Hän tunsi saavansa hyvitystä Henningin ja tämän ystävien loukkaamalle itsetunnollensa. He saivat tuomita häntä niin paljon kuin halusivat ja surra hänen tähtensä — toiset kannattivat häntä nyt ja hän tiesi nyt olevansa hyödyksi yhteiskunnassa.
Hänellä oli Jumalansa nyt kuten Henningillä oli omansa. Hän palvoi toimialaansa. Hän rakasti niitä, kaikkia noita nuoria työläisiä, jotka tulivat iltaisin saadakseen virkistystä tai tietoja ja jotka katsoivat häneen ja joita hänen miellyttävä personallisuutensa innostutti. Hän tutustui heidän oloihinsa ja ajatusjuoksuunsa ja oli heidän puolestaan yhtä sosialistisesti luokkatietoinen kuin punaisin heidän joukostaan. Työväenluokan kohottaminen, siinä suuri uudenaikainen aate, jonka hyväksi hän nyt tahtoi elää.
Garth ei ollut iloinen Gunnelin lisääntyneestä työstä kodin ulkopuolella, sillä se riisti häneltä paljon Gunnelin seuraa, mutta hän ei asettunut sitä vastaan. Itsekseen hän kuitenkin toivoi kesää.