— Miksi sinä et vastaa mitään? kysyi hän kärsimättömästi.
— Mitäpä minä vastaisin? Sehän on sinun ja miehesi välinen asia.
— Sinä voit kyllä sanoa mitä ajattelet. Tiedän sen kuitenkin. Sinun mielestäsi minä olen hirmuinen.
Hilma hymyili hiukan ja katsoi lempeine katseineen Gunnelin levottomiin silmiin.
— Oletko omasta mielestäsi sellainen? kysyi hän.
Gunnel hämmästyi kysymystä, mutta ei tahtonut vastata siihen.
— Sinun mielestäsi olen luonnoton, jatkoi hän. Ja itsekäs. Sinä ajattelet, että minä kidutan kuoliaaksi enkelin kaltaisen mieheni. Sillä sen kyllä huomaan, että pidät häntä enkelinä.
— En luule, että hän on muuta kuin mies, vastasi pikku tohtori tyynesti ja lisäsi hieman hyväntahtoisen leikkisästi: Vaikka sinä aiot kohdella häntä, ikäänkuin hän olisi enkeli.
Gunnel nauroi, puolittain hämillään, puolittain huvitettuna.
— Sinä osaat aina tulla niin kumoavasti pikku vastauksinesi, sanoi hän.