Gunnel luki herttaisen, ylvään kertomuksen kyyneleisin silmin.
4.
Kun vihdoin aika täyttyi ja pieni tyttö syntyi, yllätti Gunnel miehensä selittämällä, että hän tahtoi itse imettää lapsensa.
— Mutta sittenhän sinä tulet niin sidotuksi? virkkoi Garth huolimatta ilostaan odottamattoman ehdotuksen tähden.
Hän pelkäsi sen olevan hätäisen päätöksen ja Gunnelin katuvan sitä, sillä hän muisti vain liiankin hyvin, kuinka Gunnel oli valitellut sitä tulevaisuuden aikaa.
— Olen vapaa kolme tuntia kerrallaan ja niinä tunteina ehdin paljon, vastasi Gunnel hieman entiseen tarmokkaaseen tapaansa. Sitäpaitsi, — hän lisäsi veitikkamaisesti vilkaisten Hilma Grotiin — on äidin puolelta rikos olla imettämättä lastansa, jos hän voi tehdä sen.
Garth katsoi iloisesti pikku tohtoriin.
— Oletteko te sanonut niin? kysyi hän hymyillen.
Hilma Grot nyökkäsi.
— Niin se on minun mielestäni, vahvisti hän.