— Niin, siinä näet, mikä ankara ystävä hän on, valitti Gunnel sydämellisesti katsoen tuohon ankaraan.
Lapsi kuului kitisevän viereisessä huoneessa, ja Hilma meni sinne, vaikka hoitaja jo oli siellä, mutta pienokainen veti luokseen lapsirakasta tohtoria.
Kun Gunnel jäi yksin miehensä kanssa, pani hän kätensä tämän käteen, katsoi häneen melkein ujosti ja hymyili hiukan.
— Tiedätkö, Henning, häpeän ajatellessani, kuinka ilkeä olen ollut koko tämän ajan. Tunsin sen joskus silloinkin, mutta olin ikäänkuin sidottu, en päässyt siitä tarpeeksi irti sanoakseni sinulle, että olin pahoillani ollessani niin häijy ja sietämätön. Mutta sinä, sinä olit enkeli minua kohtaan koko ajan. Tiedätkö sen?
Hän teki liikkeen nojatakseen Garthiin, ja tämä puristi häntä lujasti itseään vastaan ja suuteli häntä kerran toisensa jälkeen, syvästi liikutettuna ja riemuisan kiitollisena saadessaan takaisin entisen Gunnelinsa.
5.
Tohtori Grot tuli mielellään iltaisin edelleenkin, mutta nyt ei luettu enää, vaan palvottiin lasta, kuten Garth sanoi.
Hilma pyysi ikäänkuin suosionosoituksena itselleen saada joskus kylvettää pienokaista. Vaikka tämä taito ei ollut kuulunut hänen tohtoritutkintoonsa eikä hänellä myöskään ollut ollut paljon harjoitusta siinä taidossa, osoittautui hän kuitenkin olevansa kuin luotu siihen tärkeään tehtävään.
Hän näytti säteilevän onnelliselta käsitellessään pienokaista, ja oli aivan kuin hänen kosketuksessaan olisi ollut jotain taikavoimaa, sillä jos lapsi oli ärtyisä, kävi se heti rauhallisemmaksi kun tohtori otti sen.
— Minun pikku tyttöni kaunistaa sinut, huomautti Gunnel hymyillen. Sinun kasvoihisi tulee häntä pidellessäsi ilme, jota ei sinulla koskaan muulloin ole.