— Sen tekee tuo pieni, liikuttava avuttomuus, näetkös, selitti Hilma ja jokelteli lapsen kanssa, joka makasi hänen polvillaan.
Gunnel katseli mielenkiintoisena ystävätään.
— Sinussa menee ihanteellinen äiti hukkaan, ellet mene naimisiin, sanoi hän.
— Minä naimisiin!
Hilma nauroi ikäänkuin jollekin mahdottomuudelle.
— Etkö tahtoisi omia lapsia!
— Tahtoisin, niin mielelläni kuin elän, vastasi tuo pieni äidillinen olento avomielisesti.
— Mutta miksi et sitten mene naimisiin?
— Siihen täytyisi olla mies.
— No niin, tottahan niitä on, hymyili Gunnel. Pikku tohtori katsoi Gunneliin viisaine, leikillisine katseineen.