— Silloin en tiedä muuta neuvoa kuin että "minä poloinen" ottaa myöskin osaa palvontaan, vastasi Garth iloisesti.
— Sitä en voi. Teidän liioittelevan ihailunne täytyy tehdä minut ankaraksi, niin ettei pienokainen tule siveellisesti turmelluksi.
Kun kastamisen aika tuli, kysyi Gunnel Hilmalta, tahtoisiko hän ruveta kummiksi ja kantaa pienokaisen kasteelle.
Hilma näytti hämmästyneeltä.
— Etkö mieluimmin tahdo kantaa häntä itse? Gunnel punastui.
— Sinä pidät ehkä minua pikkumaisena, mutta en tunne olevani totuudellinen jos vien hänet kasteelle, kun en voi ymmärtää, että se mitään merkitsee.
Hilma näytti miettivältä.
— Se kai merkitsee niin paljon kuin itse panee sen merkitsemään, arveli hän.
— Anna sen sitten merkitä jotain hyvää ja kanna pienokaista, pyysi Gunnel.
Hilma kohotti silmäkulmiaan tuolle, hänen mielestään hieman kevytmieliselle äänelle, mutta suostui rupeamaan kummiksi ja kantamaan pienokaista.