— Eikö ole päätetty, että Irene menee Tukholmaan syksyllä? kysyi hän.
— Melkeinpä. Kuinka niin?
— Ajattelen Brita Sanderia, jatkoi Lucia. Eikö Irenelle olisi kaksin verroin hauskaa, jos hän voisi saada Britan mukaansa?
— Mutta eihän Britalla ole taipumusta maalaukseen. Vai onko hänellä?
— Ei. Mutta Britalla on mitä palavin halu päästä voimistelijaksi.
Lucia kertoi nyt kaikki Britan suunnitelmat ja vaikeudet.
— Hän tahtoo, että minä puhuisin hänen isänsä kanssa, mutta tiedän sen olevan aivan turhaa. Hän ei kuuntelisi minua. Mutta jos rouva Clareus tahtoisi ottaa huostaansa Britan asian, niin se olisi melkein kuin voitettu.
Lucian ääneen tuli rukoileva sävy.
Rouva Clareus oli tyytyväisempi kuin miltä tahtoi näyttää.
— Ei suinkaan neiti, jolla on sellainen vaikutusvalta ihmisiin, joutuisi tappiolle kirkkoherran kanssa, virkkoi hän.