— Onko hän sanonut jotakin siitä?
— Ei minulle, mutta Irenelle, ja hänellähän ei ole mitään salaisuuksia.
— Ymmärrän.
Sander näytti happamelta. Hän ei pitänyt tästä hyökkäyksestä, jonka alaiseksi hän niin odottamatta oli joutunut, mutta hän ei voinut löytää siinä mitään, joka olisi oikeuttanut hänet siitä suuttumaan ja sen jyrkästi torjumaan. Hän ei voinut vastata siihen muuten kuin tosisyillä.
— Britalla on tarpeeksi työtä kotona, sanoi hän.
— Mutta siinä ei ole mitään hänen tulevaisuuttansa varten, väitti rouva Clareus.
— Mitä minun tyttöihini tulee, olen aina ajatellut, että jos he tunnontarkasti täyttävät ne velvollisuudet, jotka ovat heitä lähinnä, niin Jumala pitää huolen heidän tulevaisuudestaan.
— Eikö ole ajateltavissa, että Jumala pitää huolta Britan tulevaisuudesta juuri sillä tavalla, että hän antaa hänelle työn, jolla hän voi elättää itseään.
Sander huomasi jokaisen väitteen oikeutuksen, mutta hänelle ei ollut helppoa myöntyä edes tosisyyn nojalla.
— Pidän omapäisyytenä Britassa sitä, että hän välttämättä tahtoo kulkea omaa tietään.